Suomen kieltä on kuvattu yksitoikkoisen kuuloiseksi, monessa Euroopan kielessä kun lauseen sävelkulku nousee puherupeaman loppua kohti useammin kuin suomessa. Nousevaloppuisella intonaatiokuviolla voidaan tehdä kysymys esimerkiksi espanjassa, italiassa ja ranskassa – ja myös englannissa. Suomen yksitoikkoisuus saattaa kuitenkin olla kuulijan korvissa. Jos kuulostellaan puherupeaman loppua, suomen sävelkulku tuntuu monotoniselta, mutta entäpä jos heristetäänkin korvaa jo puherupeaman alussa?
Intonaation merkityksen puheessa huomaa selvästi erityisesti silloin, kun joku ei noudatakaan niitä kuvioita, joihin olemme tottuneet. Näin voi käydä, kun keskustelukumppanina on sellainen, jolle suomi ei ole äidinkieli vaan toinen kieli, esimerkiksi vasta aikuisiällä opittu. Kuulin taannoin keskustelun, jonka muuan espanjankielinen suomenpuhuja, Elena, kävi erään tavaratalon myyjän kanssa. Elena oli lähdössä tapaamaan perhettään Etelä-Eurooppaan ja oli ostamassa tuliaisia, jotka hänen olisi tietysti pakattava matkatavaroihinsa. Myyjä kääri Elenan ostosta paperiin, mutta koska ostos oli helposti särkyvä ja vaikea pakattava, myyjä pani pakettiin mukaan pahvia. Huomatessaan tämän Elena tokaisi: ”Voitko laittaa pienempi paketti?”
Elenan kysymyslause, joka tässä tilanteessa toimii samalla pyyntönä, näyttää kirjoitettuna ihan tavalliselta, vain objektilauseke pienempi paketti on väärässä muodossa, nominatiivissa, vaikka sen pitäisi olla N-akkusatiivissa. Myyjä kuitenkin osoitti pyynnön kuultuaan selviä ärtymisen merkkejä. Niin ei ehkä olisi ollut, jos Elena olisi muotoillut pyyntöfunktioisen kysymyslauseen hiukan toisella tavalla: tässä tilanteessa olisi ollut luontevaa aloittaa pyyntötehtäväinen lause korkeammalla sävelellä, niin sanotulla korkea-alkuisella intonaatiokuviolla (KAI-kuviolla) ja laskea sitten sävelkulku äkillisesti pienempi-sanan pie-tavun kohdalla kulkemaan loppua kohden matalammalla sävelellä. Pienempi-sana on nimittäin tässä lauseessa uutisarvoisen informaation fokuskohta: siihen puhuja haluaa kuulijansa erityisesti kiinnittävän huomiotaan. Uutisarvoistahan tässä tilanteessa on nimenomaan se, että Elena olisi halunnut pienemmän paketin, jotta hän saisi sen kätevämmin pakatuksi matkatavaroihin. Elenan tuottama intonaatiokuvio oli kuitenkin tasainen: se ei laskenut juuri ollenkaan puherupeaman loppua kohti.
Elena tuotti väärän intonaatiokuvion kaiketi siksi, ettei hän osannut toisenlaista. Hän teki siis tavallaan kielivirheen samaan tapaan kuin sanoessaan nominatiivimuotoisen pienempi paketti -lausekkeen akkusatiivimuotoisen pienemmän paketin -lausekkeen asemesta. Ongelman ydin on kuitenkin siinä, että myyjä ei tulkinnut Elenan poikkeavaa intonaatiokuviota kielivirheeksi (niin kuin hän luultavasti tulkitsi kielivirheeksi väärän objektimuodon) vaan epäkohteliaaksi käytökseksi. Intonaatiokuviot – sekä niiden tuottaminen että tulkinta – ovat meille kaikille aika tiedostamatonta kielenkäyttöä. Emme kiinnitä niihin juurikaan huomiota, ellei joku riko keskustelun kuluessa sitä, mihin olemme tottuneet. Tiedostamattomuutemme saattaa johtaa myös siihen, että poikkeamia intonaatiokuvioissa ei tulkita kielitaidon puutteeksi vaan sosiaalisiksi käytösvirheiksi. Tästä syystä intonaatiosta olisi tärkeää keskustella opetuksessa jo ihan alusta asti – ja niitä pitäisi myös harjoitella säännöllisesti tunnilla niin, että opiskelijat saavat ääntämisestään palautetta.
Kuunnelkaapa omaa ja tuttavianne puhetta: kyllä suomalaisten puheesta sävelten kirjoa löytyy, kun sitä vain etsii oikeasta paikasta. Itse asiassa puherupeaman alun ja lopun tonaalisuusero saattaa olla jopa yhden oktaavin – mikä on todella iso ero! Ärtyessään seuraavan kerran jonkun ei-syntyperäisen puheesta itse kukin voi miettiä, tekikö intonaatio taas tepposet.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Ilta-Sanomissa 24.3.1999 ja sittemmin Lari Kotilaisen ja Annukka Vartevan toimittamassa Maailman vaikein kieli -kirjassa vuodelta 2002 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 882). Kirjoitusta on muokattu sopivammaksi nykyiseen tarkoitukseensa.
Jos haluat tietää intonaatiosta, uutisarvoisen informaation fokustamisesta ja ylipäätään prosodiasta lisää, kannattaa tutustua Kielibuustin verkkosivuilta löytyvään videomateriaaliin, joka on tarkoitettu S2-opettajille.