Aluksi Ihan-sanaa käytetään paljon – varsinkin puheessa se on erityisen yleinen. Moni oppii sen ihan ensimmäisinä asioina tietyissä rakennekuvioissa, esimerkiksi mä olen ihan täynnä. Ihan-sana ei kuitenkaan tarkoita kaikissa yhteyksissä samaa kuin todella, erittäin. Oppimisen ongelma on juuri se, että ihan-sanalla on useita merkityksiä, jotka ovat lähellä muiden partikkelien merkityksiä. Ihan-sanan merkityksiä on vaikea kuvailla
Aluksi Olen saanut melko paljon palautetta Funk! -täsmäiskusta, jonka nimi on Perusmuoto, sanakirjamuoto, infinitiivi ja verbien taivutustyypit. Kiitos kaikille palautteesta! Toivon sitä lisää ja vastaan kaikkiin kysymyksiin, mutta olisi mukavaa, että kysymykset pantaisiin palautelaatikkoon kirjoituksen perään. Sillä tavalla muutkin näkevät niin kysymykset kuin vastaukset. Esimerkiksi Aino T. kysyi minulta, miten suhtaudun tiettyihin ykköstyypin verbeihin. Se
Aluksi: opiskelija herättää opettajan Suomen predikatiivin (Heikki on kiva / tämä lohikeitto on liian suolaista / Liisan sydän on kultaa / lohikeitto ei ole vain suomalainen ruokalaji) sijanvaihtelu vaikuttaa äkkikatsomalta yksinkertaiselta asialta – mutta ei se kyllä ole! Moni suomensa aikuisiällä oppinut on kertonut minulle tunteistaan predikatiivia kohtaan. Kerran eräs opiskelijani kommentoi asiaa näin: ”Predikatiivi
Aluksi 1990-luvun alussa Elämän suolaa -oppikirjaa suunnitellessani mietin paljon sitä, miten verbintaivutus kannattaisi opettaa. Siinä vaiheessa lähdin liikkeelle infinitiivistä ensinnäkin siksi, että infinitiivi on tärkeä, koska sen avulla verbit löytyvät sanakirjoista. Toinen syy oli kaiketi se, että niin oli tehty ennenkin: kaikissa siihen asti ilmestyneissä oppikirjoissa verbien taivutustyyppien tunnusmuodoksi annettiin nimenomaan infinitiivi puhua (tyyppi 1),
Suomen kieltä on kuvattu yksitoikkoisen kuuloiseksi, monessa Euroopan kielessä kun lauseen sävelkulku nousee puherupeaman loppua kohti useammin kuin suomessa. Nousevaloppuisella intonaatiokuviolla voidaan tehdä kysymys esimerkiksi espanjassa, italiassa ja ranskassa – ja myös englannissa. Suomen yksitoikkoisuus saattaa kuitenkin olla kuulijan korvissa. Jos kuulostellaan puherupeaman loppua, suomen sävelkulku tuntuu monotoniselta, mutta entäpä jos heristetäänkin korvaa jo puherupeaman
Kielenopetuksen funktionaalisuus on tällä hetkellä puheenaiheena monella foorumilla. Hieno juttu! Siitä on kuitenkin puhuttu Suomessa jo vuosikymmeniä. Eri aikoina ehkä eri nimillä – mutta samasta asiasta on ollut kysymys. Käytän itse 1900-luvulta periytyvää termiä funktionaalisuus, mutta esimerkiksi Kielibuustissa puhutaan TTT-lähtöisyydestä, jolla viitataan tilanne-, teema- ja toimijuuslähtöiseen opetukseen – funktionaalisuuteen yhtä kaikki. Eikö tämä ole jo
Genetiivillä viitataan eri kielten kielioppikuvauksissa sijamuotoon, jonka perusmerkitys on ilmaista omistusta ja kuulumista. Esimerkki genetiivimuodosta on Heikin suomen ilmauksessa Heikin uusi pakastin tai Heikkis ruotsin ilmauksessa Heikkis nya frysskåp. Akkusatiivi on puolestaan sijamuoto, jolla viitataan maailman kielten kuvauksissa objektille tyypilliseen sijamuotoon. Esimerkiksi sinut on akkusatiivissa lauseessa Heikki näki sinut eilen kaupungilla. Suomessa on 7 ihan